Ystävyys
Jumalan kanssa
Neale Donald Walsch
suom.
Sirkka Salonen
Wsoy 2003
392 s.
Kirja on jatkoa
maailmaa valloittaneeseen sarjaan Keskusteluja Jumalan kanssa. Osalle kirjat
ovat jo tuttuja, mutta vuoropuhelut käyvät aina vain mielenkiintoisemmiksi
ja haastavammiksi. Kirjassa Walsch pistää kuitenkin myös itsensä täysin
peliin, sillä totuus on yksi Jumalan painottamista teemoista. Muidenkin
henkisten kirjojen kanssa sanoma yhtenee kaikkialla maailmassa. Tämän kirjan
pitäisi kuulua joka kodin kirjahyllyyn, kouluihin, erikoistumisosaamisen
kanssa työskenteleville ja ennen muuta myös papeille, jotka kipuilevat
nytkin mm. homoteeman kanssa tai miten Israel huutaa tuskaansa maailmalle,
joka ei ymmärrä maan sotimista ja kokee kaiken vain juutalaisten vainona
edelleen. Sillä niin on, ettei ole olemassa oikeaa tai väärää, vain henkistä
kasvua ilon tai tuskan kautta. Ihminen on luonut omat illuusionsa, muuttanut
niiden mukaan Raamattua, luonut uusia lahjoja teemalla ”vain meidän
kauttamme taivaaseen”. Ja kuitenkin: me olemme kaikki yhtä. Kukaan ei ole
tarpeeton, ja Jumala väittää, ettei ole olemassa uhreja eikä roistoja.
Ajattelu on sallittua, mutta mitkä ovat ajattelun vaikutukset, kun sekin on
luomista.
Jumala on aina
seuranamme, se käy kirjasta ilmi. Unohdamme tämän, käymme sotiamme,
kipuilemme mustasukkaisuuksien, ns. rakkauksiemme, henkisten ja
materialististen unelmiemme kanssa, kun voisimme päästä kaikesta
yksinkertaisesti. Kaikista valoa ja ymmärrystä etsivistä voisi tulla uskon
ja toivon sanansaattaja. Tarvitaan paljon Äiti Teresoja. Kaikki alkaa
itsestä, mutta olemme unohtaneet paljon – meillä on ollut kaikki tieto jo
syntyessämme maailmaan. Tunteaksemme Jumalan on vain tunnettava oma
sielunsa, ollaksesi ystävä Jumalan kanssa, on oltava ystävä itsensä kanssa.
Yksinkertaista, mutta eihän se niin mene!
Ajattelemme Jumalaa
liian paljon, koska ajatuksissamme on vain aiempia ideoita Jumalasta,
mieleen sisältyy menneisyys, ruumiiseen nykyisyys, sieluun tulevaisuus. Ja
muistathan – niitä kymmentä käskyä ei ole olemassa.
Entä Isä Jumala? Jumala
väittää, ettei hän ole mikään isä, vaan ystävä, Jeesus käytti oman aikansa
sanontoja ja kieltä, hän ei keksinyt ideaa Jumalasta isänä. Patriarkaatti
patriarkaalisine uskontoineen oli vakiintunut jo paljon ennen Jeesusta.
Jumala ei myös ole Äitimme taivaassa, Jumalaa on turha personoida, Hän ei
ole ihminen, olkoonkin, että jotkut kokisivat sen rukoillessaan helpommaksi.
Ystävyys-teema pistää miettimään. Jumala rohkaisee humoristisestikin. On
monta tapaa saada selville, ketkä ovat ystäviäsi, sillä ystävä on ihminen,
jota voi käyttää hyväksi, muut ovat tuttavia. Jumala pyytää pyytämään ja
vaatimaan ja jopa komentamaan. Ettäkö ihminen komentaisi Jumalaa! Ei sitä
pysty edes kuvittelemaan. Ja siinä se koko pulma onkin. Tunne Jumala, luota
Häneen, rakasta Jumalaa, ota vastaan Jumala. Käytä hyväksesi Jumalaa, auta
Jumalaa, kiitä Jumalaa: paras tapa saavuttaa tuloksia. Voisimme todella
ystävystyä jokaisen kanssa, eikä ystävälleen halua pahaa. Se, mitä haluat
muiden tekevän itsellesi, tee se muille. Jumalan oppii tuntemaan olemalla
aulis, haluttava nähdä Hänet siellä mistä löydät minut, ei sieltä, missä
odotat löytäväsi minut, on tärkeä lausahdus Jumalan suusta. Vähän sama kuin
”Onks Viljoo näkyny? Kyllä, huomaa että Jumalalla on huumoria! On opittava
tuntemaan Jumala uudelleen. Enemmistö uskoo Jumalaan, se ei aiheuta
ongelmia, vaan käsitys Jumalasta. Eräs näistä on käsitys siitä, ettei Jumala
haluaisi tuntea sinua, eivät uskalla edes kirjoittaa Jumalan nimeä, ettei
olisi sopivaa lausua Jumalan nimeäkään ja silloin syyllistytte
Jumalanpilkkaan. Jumala kuitenkin painottaa: Minä en lakkaa rakastamasta
teitä, kutsuittepa minua Jehovaksi, Jahveksi, Jumalaksi, Allahiksi tai
Charlieksi, koska olen se kuka olen, mikä olen ja missä olen.
Jopa monet uskonnot,
jotka eivät kiistele Jumala-nimestä, opettavat taas, että muka liiallinen
tiedon etsiminen Jumalasta on epäviisasta, ja suoranaista harhaoppisuutta on
sanoa, että Jumala on todellakin puhutellut jotakuta. Samalla kun usko
Jumalaan on välttämätön, käsitys Jumalasta nousee tärkeimmäksi. Mitkä ovat
sinun käsityksesi Jumalasta,? Koko maailman usko ei toimi, jos käsitys
Jumalasta sellaisena kuin Hän todellisuudessa on, tekee mahdottomaksi
Jumalan tuntemisen. On lopetettava itsemme rankaisu, pelko ja
syyllisyydentunne, koska ei ole olemassa rankaisuja, ei helvettiä, vain
loputonta rakkautta. Tässä tohinassa voi jopa luopua kirkosta tunteakseen
Jumalan, sillä kirkkokunnat opettavat Jumalasta, jota ei voi niiden mukaan
tuntea ja jota et valitsisi Ystäväksi! Ystävähän ei rankaise. Ei ole
poikkeamia, vain eri reittejä samaan päämäärään. Lopettaisiko tämä
uskonsodat? Kyllä, jos kuuntelisimme, jos keskittyisimme. Tappamisella ei
voi lopettaa tappamista. Olemme jo tämän nähneet, mutta mitä tekee ihminen –
suunnittelee uusia aseita jonkun ajattelun tuloksena jne.
Kirjailija kysyy mitä
tehdä, jotta hän unohtaisi tekonsa. Miten hän pystyisi unohtamaan
menneisyytensä, teeskennellä, ettei millään ole väliä? Ja Jumala vastasi:
koeta muuttaa tulevaisuutta. Pahinta mitä voi tehdä, on unohtaa menneisyys.
Silloin unohdat kaiken, mitä se on antanut sinulle lahjaksi. Myönnä että
teoillasi on väliä – päätä olla toistamatta käytös- tai ajattelumallejasi.
Sen sijaan irtaudu menneisyydestä, ui uudelle rannalle. Edes ihanan
menneisyyden omistavan eduksi ei ole pitää kiinni siitä (sitä kutsutaan
laakereilla lepäämiseksi) koska mikään ei pysäytä kasvua nopeammin. Ei saa
viipyillä epäonnistumisissa, on aloitettava mieluummin alusta. Kysy
itseltäsi: Tämäkö olen? Esitä se ennen jokaista päätöstäsi ja sen jälkeen
alkaen siitä, mitä puet yllesi siihen minkä työpaikan otat, alkaen siitä
kenen kanssa avioidut vai avioidutko lainkaan. Se on avainkysymys, kun
huomaat sortuneesi käyttäytymismalleihin, joista sanojesi mukaan haluat
luopua. Älä ole, kuka kuvittelit olevasi, ole kuka toivot olevasi.
Muodonmuutos on voimallinen. Alatte nähdä elämän uudella tavalla. Kaikki
tapahtumat, ns. sattumat ja tilanteet muuttuvat tilaisuuksiksi tehdä sitä,
mitä tulitte tänne tekemään. Jokainen teko on itsen määrittämistä.
Yksikään elämä ei ole
mieletön eikä toivoton, pelko ja syyllisyys ovat ihmisen ainoat viholliset.
Päättämällä vapautua pelosta ja syyllisyydestä vapauttaa itsensä. Jopa
murhaaja voi muuttaa mieltään, samoin kuin raiskaaja luoda itsensä uudelleen
tai lasten hyväksikäyttäjä voidaan pelastaa.
Syvällä sydämessä ja
sielussa tehty päätös: minä en ole tämä, pätee kaikkiin, sillä ei ole
anteeksiantamatonta rikosta. Jopa ankarimmat uskonnot opettavat
anteeksiantoa. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että tämä on tie, että on
polku. Tilaisuus sovitukseen tulee automaattisesti siinä, mitä kutsutaan
kuolemaksi. Saa elää läpi jokaisen elämän hetken myös muiden näkökulmasta
ikään kuin olisivat tuo toinen ihminen ja he tulevat tietämään, että ovatkin
se toinen, koska me kaikki olemme yhtä. Tuolloin se ei enää ole käsite, vaan
kokemus.
Jumala ei ole
kiinnostunut hyvityksestä, hän on kiinnostunut kasvustamme. Ei ole koston
Jumalaa.
Eli teloittaessamme
jonkun kostamme, ja teloitettu pääsee kokemustensa lähteelle. Hän saa
rakkautta, tilaisuuden. Kun lakataan tuomitsemasta toisia = itseä, niin
aloitettaisiinko itsestä, ja pistettäisiin teoria käytäntöön! Maailma
muuttuisi, heti.
Tämä Jumalan sanoma on
kuin dekkari. Kirja on haaste, se sisältää vaikeata tekstiä, koska on aina
vaikea kohdata totuus. Hiljalleen kirjan lataus voimistuu, tulee esiin yhä
vaikeampia tasoja ymmärtää kaikki. Mutta kun avaa sivun, ei voi lopettaa,
sillä kas, Jumala on keksinyt psykologian ja saa lukijan lukemaan ja
pohtimaan, menemään itseensä. ”Tarttis tehdä jotakin” saa uudet
ulottuvuudet.
Tämän vuoksi rukoilen,
että joku tv-maailman guruista ottaisi käsittelyyn tämänkaltaiset kirjat ja
tekisi taatusti kaikkia kiinnostavan sarjan kirjan kysymyksistä. Olisi
mielenkiintoista nähdä ja kuunnella, tulisi sydämeen todellisia kuumia
aaltoja ja hiljalleen sydämet avautuisivat. Uskaltaisimme olla sitä, miksi
Jumala meidät loi. Olisiko kustantaja kiinnostunut?(Mitä mainosta)
Saisimmeko nähdä kirjailijan, ja muut Suomen kirjailijat, jotka näissä
aiheissa tuovat sanomaa maailmalle? Kuka pappi uskaltaisi tulla julistamaan
Jumalan tosi sanomaa, pohtimaan luomiamme illuusioita Jumalasta tai elämästä
ilman Jumalaa -kyllä, ateistitkin saavat toivomansa vastauksen kirjan
sivuilta . Maailma on täynnä enkeleitä. Tuokaa kansan nähtäväksi Walsch,
Vesa Vuorinen, ruotsalainen Anna Berg ym., niin huomaamme, miten totta on
Jumalan väite siitä, miten kaikki näkemämme ja kuulemamme uppoutuvat meihin.
Niin hyvässä kuin pahassa! Uskallammeko kohdata itsemme ja Jumalan? Jumala
on ylin ystävämme. Keskustele Hänen kanssaan.
Onko meillä edes varaa
jättää käyttämättä tämä keino!
