Ultran kirja-arvostelu

Pekka Suominen

Unikuva, kielikuva, mielikuva - Unien tulkinta.

Topword T:mi 2003, 217 s.

  *Painos loppuunmyyty*

Se, joka on syvemmin kiinnostunut unistaan ja niiden tulkinnasta, on varmasti ainakin kuullut Pekka Suomisesta, ellei peräti ole joskus osallistunut hänen unikurssilleen. Grafologinakin tunnettu, jo vuosikymmeniä unia tutkinut vantaalainen Suominen (s. 1938) on vuosia kiertänyt ympäri maata opettamassa unien viestien aukaisua.

Suomiselta on arvatenkin useasti kysytty, milloin hän muuntaa koko tietämyksensä kirjaksi, ja nyt unennäkijäin toive on täyttynyt. Yli kaksisataasivuinen teos on esitys hänen luentojensa eri aihealueista Hänen tulkintatapansa nojaa pitkälle C. G. Jungin arkkityyppiteoriaan, jonka mukaan ihmiskunnan tunnereaktiot ja motiivit ovat yhteiset, sillä ihmisolennon aistimuksetkin ovat kaikkialla samat.

Jung nimitti käsitettä arkkityyppiseksi, yhteiseksi muistiksi, jonka sisältö on lähes muuttumaton. Tuo kuvasto toistuu saduissa ja myyteissä, historiassa ja mediamaailmassa, sillä onhan viestittäjänä ja vastaanottajana aina ihminen, jonka valinnat ja tavoitteet ovat perimmältään juuri emootioiden liikkeelle sysäämiä.

Unista puhuttaessa toinen taajaan esiintyvä termi on symboli. Symboli eroaa arkkityypistä siten, että se on yleensä aina kulttuurin luoma ja näin ollen kulttuurin käytänteiden mukana muuttuva, esimerkkinä vaikkapa kauneuden semantiikka. Suominen tiivistää: ”Symbolit ovat arkkityyppien tuottamia väliarvoja.”

Kolmatta elementtiä, alitajuntaa, Suominen luonnehtii yhteistyökumppaniksi, joka unikuvien avulla pyrkii eheyttämään meitä. Eikä alitajuntaa pidä mieltää arvaamattomaksi hirviöksi, vaan pikemminkin olemuksemme luonnolliseksi osaksi, joka on tuntemattoman alueen laaja säiliö täynnä varteenotettavia viestejä. Unikursseilta muistan valtamerivertauksen: tajunta on valtameren kaltainen ja siinä oleva pieni saari vastaa päivätajuntaa - ja torjumamme asiat ovat piilossa pinnan alla. Siksi vesi ja siihen liittyvä toiminta on niin merkityksellistä unissamme.

Unioppaan sisältö on jaettu 15 kategoriaan, joiden pohjalle myös Suomisen luentosarja rakentuu. Ensimmäinen luokka on varattu yksinään unen yleistunnelmalle, ja se onkin niin tärkeä tarkastelun kohde, että tulkitsija kysyy aina aluksi, millainen oli unesi tunnelma? Tulkitsija voi kysyä myös, mikä tapahtuma todellisessa elämässä virittäisi sinussa saman tunnelman?

Muut luokat sisältävät monisäikeisempiä kokonaisuuksia: unikuvien sijoittuminen näkökentässä, ihmiset, värit, eläinkunta, kasvikunta, avaruus, henkimaailma, tunteet ja tuntemukset, ihmisen toiminta, ihmisen tekemät esineet, kuviot, ruumiinosat ja aistimukset, metallit sekä luonnonilmiöt.

Suominen on hienosti oivaltanut esimerkin voiman, sillä hän on valikoinut varastostaan jokaiseen kategoriaan joukon kyseistä teemaa käsitteleviä unia, joita on nähty mitä erilaisimmissa elämänvaiheissa. Asioiden käsittely luokkien sisällä on paikoin kirjavaa ja selkiytymätöntä. Välistä sisältöön pureudutaan laajasti ja joissakin kohdissa jää kaipaamaan lisää, aivan kuin olisi jäänyt täydentämistä vaativia aukkoja. Uskoisin Suomisella riittävän aineistoa tämänkaltaisen johdannon perästä jatko-osaan.

Tekijä on ohjeistanut kiitettävällä tavalla unista kiinnostunutta vasta-alkajaa. Kirjan lopussa on luettelo apukeinoista, joiden avulla voi jäsentää ajatuksiaan nähdystä unesta. Alkajaisiksi kannattaa antaa unelle nimi, tehdä siitä tarina ja keskittyä yksityiskohtien herättämiin tunteisiin. Unen otsikoinnista on hyötyä, sillä sen muuttuminen analysoinnin aikana nostaa esiin näkijän sisimpiä pyrkimyksiä. Unien tulkinta sujuu myös ryhmätyönä, mikä tosin edellyttää luottamuksellisuutta osallistujien kesken. Suominen toteaa, että ryhmän jäsenten tulkinnat voivat osua vain osittain oikeaan, mutta niitä yhdistämällä päästään jo pitkälle.

Nukkuminen ei ole pelkästään kieli-, mieli- ja unikuvia, vaan myös fysiologinen tila. Kirjassa on neuvoja uneen pääsemiseksi rentoutumisen ja mielikuvaharjoitusten avulla. Mielestäni tätäkin puolta on aiheellista käsitellä, koska nykyään moni kärsii unihäiriöistä.

Teoksen lopussa on suppea asiahakemisto eikä mikään laajempi sanasto olisi ollut tarpeenkaan tämäntyyppisessä unikirjassa. Perinteiset, luettelomaiset unikirjat ovat oma lajinsa. Suominen on tarkoittanut teoksensa niille, jotka haluavat oppia unien tulkintaa ja joilla on valmiuksia etsiä aineksia omille pohdinnoilleen. Kaiken kaikkiaan lukija saa haluamansa monipuolisessa perusteoksessa, josta välittyy vahvasti tekijän asiantuntemus sekä suuri rakkaus aiheeseensa.

Hely Alhainen