Ultran kirja-arvostelu |
|
Sydämen parantava
valo Asger Lorentsen 144 s.
Tanskalainen henkinen kouluttaja ja parantaja Asger Lorentsen on koonnut ensimmäiseen suomeksi ilmestyneeseen kirjaansa näkemyksiään ihmisen eri kehitysvaiheista sekä erittelyjä eri parantamisjärjestelmistä, mukaan lukien hänen omat menetelmänsä. Aluksi kirjoittaja pohdiskelee millaista on luonnollinen rakkaus ja kuinka se ilmenee. Maailmanhistorian suurten epäitsekästä rakkautta osoittaneiden esimerkkien pohjalta Lorentsen tulee johtopäätökseen, että ehkä ego kuuluukin vain tilapäiseen vaiheeseen ihmisen kehityksessä. Hän esittelee egon kolme kehitysvaihetta, joista ensimmäinen on ryhmätietoisuus, johon sisältyy materiaalinen ja henkinen köyhyys. Toisessa, yksilöllisyyden vaiheessa korostuu materiaalinen rikkaus sekä ihmisen valmius vapautua sovinnaisista ajattelutavoista. Toisen vaiheen loppupuolella alkaa kollektiivinen kyllästyminen materialismiin, ja ihminen on valmis kolmanteen, sisäisen viihtyvyyden kauteen, jota kuvastaa henkinen rikkaus. Tämän vaiheen huipentuessa voi kokea yhteyden luovaan voimaan, joka pyrkii ilmaisemaan itseään meidän kauttamme. Vielä yhtenä vaiheena Lorentsen esittelee yli-inhimillisen tietoisuuden, joka huipentuu neljännen vaiheen viidenteen vihkimysportaaseen. Samanlaisella perinpohjaisuudella kirjoittaja kuvaa myös sydämen kehitysvaiheet, jotka hän jaottelee sydänkukan kahdentoista terälehden vertauskuviksi. Sydämen sulkeutuminen ja avautuminen saavat Lorentsenin vuosikymmenten kokemuksella esittelynsä. Kipu ja kärsimys eivät ole merkityksettömiä, ne johtavat älyllisyydestä sydämellä ajattelemiseen. Lorentsen on luonut omat, pikkutarkat erittelynsä esimerkiksi sydämen heräämisen vaiheista. Sinällään nämä sisäisten prosessien kuvaukset ovat oikeaan osuneita, mutta tämäntyyppisiä asioita käsiteltäessä liian tekninen luokittelujen ja systeemien rakentelu jollain tapaa syö pohjaa hyvältä tarkoitukselta. Kirjassa on kaunista valon ja rakkauden tunnelmaa sekä monia mainioita oivalluksia, kuten: ”Ihminen, joka oman kokemuksensa kautta oppii luottamaan siihen, että rakkaus ja rauha ympäröivät hänet aina, ei enää tarvitse ongelmia.” Siirtyessään esittelemään sydämen elävöittämisen ja parantamisen menetelmiä Lorentsen rakentaa jälleen omat teoriansa ja terapiansa, joista valitettavasti tulee niin keinotekoinen ja mekaaninen tunne, että jälleen kerran itse asia tuntuu sotkeutuvan niihin. Jos parantaja luo yhteyksiä kulloinkin sopivaksi katsomiinsa parantamisjärjestelmiin ja määrättyjä sanoja ja symboleja käyttäen kutsuu parantavia voimia, niin silloin liikutaan sellaisella psyykkisellä ja okkulttisella alueella, joka voi osoittautua kohtalokkaaksi sekä parantajalle että parannettavalle siitä syystä, että tuollainen toiminta on vahvasti sitovaa. Asiat voi tehdä toisinkin! Mutta tämäkin
ristiriitaisia tunteita herättänyt kirja on toki yksi lenkki muuntumisten
ketjussa kohti valon ja rakkauden ilmentymistä. H. Juutilainen
|
