Ultran kirja-arviointi
Spiritistinen istunto
Marjo Kaartinen
SKS 2020
245 s.
 1800-
ja 1900-lukujen taitteen tienoo oli maailmalla ja täällä Suomessakin
energistä henkisen vapautumisen ja uuden etsinnän aikaa, joka toi
markkinoille myös meediot ja spiritistiset istunnot.
Kulttuurihistorioitsija Marjo Kaartinen on perinpohjin paneutunut
esittelemään silloin suuressa huudossa olleita spiritistisiä seansseja ja
keskittyy ennen muita kahden kansainvälisen meedion toimien kuvaamiseen.
Kirjan päähenkilöt ovat englantilaissyntyinen materialisaatiomeedio Madame
d'Espérance sekä tanskalainen antispiritisti, loihtutaiteilija Faustinus
Capriello, jotka kiersivät esiintymässä ympäri Eurooppaa ja useilla
paikkakunnilla Suomessakin. Nimet ovat tietysti "taiteilijanimiä", jotka
saattoivat tilanteiden mukaan vaihtua toiseksikin.
Lähdeaineistoa tutkimukseen on löytynyt tietenkin alan kansainvälisestä
kirjallisuudesta mutta myös ihmeteltävän runsaasti tuon ajan
sanomalehdistä, jotka innokkaasti seurasivat nimekkäiden meedioiden
esityksiä ja kirjoittivat niistä sekä julkaisivat yleisönosastoissaan
keskustelua, joka kävi vilkkaana puolesta ja vastaan, eihän meediotoiminta
liene koskaan ollut aivan yksiselitteisen selkeää. Myös paljon aiheesta
kiinnostuneiden henkilöiden kirjeenvaihtoa on ollut käytettävissä.
Kirjassa onkin ansiokkaasti lähdeviitteitä taustatietojen tarkentamiseksi.
Okkultismi ja yhteyden saaminen kuolleisiin ja siinä yhteydessä tapahtuvat
merkilliset ilmestykset, materialisaatiot ja dematerialisaatiot
kiihottivat yleisön uteliaisuutta, ja istuntoja järjestivätkin ja niihin
osallistuivat henkilöt yhteiskunnan nimekkäämmästä päästä. Oli
valtioneuvoksia, insinöörejä, kenraaleja, tohtoreita sekä rouvia ja
neitejä.
Olipa kiehtovaa sukeltaa meedioiden pimennettyyn seanssihuoneeseen, jossa
jännitys tiivistyy ja alkaa kuulua koputuksia tai muita ääniä ja ilmassa
häivähtelee olentoja ja esineitä, jotkut selkeitä ja jotkut
epämääräisempiä. Mielenkiintoista on myös lukea erilaisia tulkintoja
mediumismista ja esitysten järjestelyistä kysymyksiä herättävine
puutteineen tai kömmähdyksineen, esiintyjien elämänkulusta, kiistoista ja
todisteluista. Paljon jää loppujen lopuksi mysteeriksi.
Kirjan lopussa on runsas lisätietoja antava viiteluettelo sekä
lähdeluettelot, joista löytyy mm. toistasataa erikielistä sanomalehteä
arvovaltaisista paikallissanomiin sekä kattava kirjallisuusluettelo
asiasta innostuville jatkolukemistoksi.
Heikki Juutilainen
KIRJAN ESITTELY:
Esoterian
kulta-aika 1890-luvulla.
Hämärässä salissa on asetuttu piiriksi. Jännittynyt
seurue on kokoontunut spiritistiseen istuntoon. Elizabeth d'Esperance
saapuu paikalle viimeisenä. Aika tuntuu pysähtyvän.
1800-luvun loppu, fin-de-siecle, oli kiihkeää vaihtoehtoisen
hengellisyyden ja okkultismin aikaa. Eurooppa Suomea myöten janosi
esoteerista tietoa, mysteereitä ja magiaa. Spiritistiset istunnot
keräsivät suuria yleisöjä, ja niistä puhuttiin kaikkialla.
Helsingissä vieraili loppuvuodesta 1893 maineikas Madame d'Esperance, ja
koko Suomi kuhisi kuuluisan meedion mystisistä istunnoista. Salien
pimeydessä oli vaeltanut valkeita henkiä, ja monet olivat nähneet
kuolleiden rakkaidensa hahmon.
Keitä nämä salaperäiset meediot olivat ja mistä he tulivat? Mitä
spiritistisissä istunnoissa tapahtui, ja millaista esoterian ja
okkultismin kulta-aika Suomessa oli?
Marjo Kaartinen on kulttuurihistorian professori Turun yliopistossa.
|
