Sielu ei nuku
Kaija Juurikkala
Like 2015
210 s.
*PAINOS LOPPU*
Jokin
tämän kirjan nimessä ja takakannen tekstissä kutsui minua. Kanteen
piirretty lintu sitä vastoin ei kertonut minulle siinä vaiheessa
paljoakaan. Ehkä se symboloi sielun viestien tuojaa, oman vahvuuden
löytämistä, vapautumista rajoituksista, nousemista omille siiville,
pääsyä vapauteen...
Useimmilla
meistä on varmasti ollut elämässään jokin sellainen ajanjakso, jolloin
yöunet ovat olleet katkonaisia ja pinnallisia. Stressi, pienet lapset,
kuun vaikutus, uuden aikakauden energiat, yön äänet ja pimeys, pelot
tai jokin muu syy on voinut vaikuttaa jopa niin, että uni on jäänyt
kokonaan tulematta. Tilanne on tuttu minullekin. Uteliaisuuteni
heräsi. Mikä siis neuvoksi - voiko ihminen tällöin levätä nukkumatta?
Kirjan
kirjoittaja Kaija Juurikkala tunnetaan elokuvistaan, kirjoistaan,
sielun muotokuvistaan sekä maalaus- ja kirjoittamiskursseistaan.
Hänellä on myös omakohtainen, monivuotinen kokemus unettomuudesta.
Tässä teoksessaan hän kertoo oman polkunsa lapsuudesta tähän päivään.
Minulta kului
aikaa muutaman luvun verran, ennen kuin ymmärsin täysin kirjan
etenemistavan. Valon ja henkisyyden pilkahduksista huolimatta kirjan
alkupuoli on paljolti hyvin maallista, henkilökohtaista, ja osin -
ainakin minusta - raskastakin luettavaa. Noin 80 ensimmäistä sivua
minua pääasiassa ahdisti ja mieleni teki jättää kirjan lukeminen
kesken. Sitten valo vahvistui.
Kaija perheineen
muutti maalle. Samalla hän itse muuttui. Kodin ja yhteiskunnan antama
maailmankatsomus meni sen myötä uusiksi. Niinpä Kaijan oli luotava
oma, henkilökohtainen näkemys, johon hän voisi uskoa niin päivällä
kuin varsinkin yöllä. Piti vastata ihan itse siihen, onko näkymätön
maailma totta. Piti selvittää oma suhde energiaan, joka ei näy, mutta
tuntuu ympärillä. Tämän myötä Kaijan intuitio vahvistui ja elämään
astuivat chakratekniikka, hoitosessiot, sielun muotokuvat, enkelin
työt - ja nukutut yöt.
Kirsi Lohtaja
KUSTANTAJAN ESITTELY:
Kuinka
valvoa hyvin ja levätä nukkumatta?
Kaija Juurikkala kärsi pitkään unettomuudesta, kunnes oppi lepäämään
öisin ilman että nukkuisi sikeästi. Kirjassaan hän auttaa muita
unettomuudesta kärsiviä löytämään keinot viettää yöt niin, että
aamulla voi nousta sängystä levänneenä ja energisenä.
Yö on portti alitajuntaan. Silloin ihminen on lähimpänä sellaisia
henkisiä kykyjään, joita ei valveaikaan käytä aktiivisesti. "Sielu ei
nuku" rohkaisee tutkimaan näitä alueita: Miten mieleni ohjaa minua
tietämättäni? Miten voin tulkita ja houkutella esiin alitajunnan
lähettämiä viestejä? Miten erotan intuition ja mielijohteen?
"Rakastan öitä. Joskus nukun niin kuin ihmisen kuulunee nukkua mutta
niin kuin yhä harvemmat nukkuvat. Nukahdan illalla ja herään aamulla.
Silloin säikähdän: "Oh, meni yö hukkaan!"
