Ultran kirja-arviointi

 


Pelon tuolla puolen
Klaus Rahikainen

199 s.
Kustantaja I Am Books, 2020

Pelot ja pelon kohtaaminen ovat väkevänä teemana Klaus Rahikaisen uudessa vuodatuksessa. Vaikka kirjan nimenä on Pelon tuolla puolen, niin siinä ollaan hyvin vahvasti pelon tällä puolen, sisällä syvissä syövereissä, joko tietoisesti tai vielä useammin alitajuisesti. Tiedostamattomiin, ja siksi kohtaamattomiin, pelkoihin pohjautuvat tekijän mukaan kaikki tämän maailman viat ja vaivat, ihmisten paha olo ja virheet. Rahikainen on koonnut kirjaansa kaikki löytämänsä pelon kohtaamisen avaimet, kuten hän toteaa. Alkusysäyksen kirjoittaminen oli saanut korona-pandemian laukaisemasta pelosta ja sitten laajentunut havaitsemaan ihmismielissä vallitsevan moninaisten pelkojen pandemian. Tekstistä voi vaistota tekijän maailmantuskan koko ihmiskunnan puolesta, kun kukaan muu ei näytä tajuavan kuinka pelot pitäisi kohdata ja miten niistä pitäisi vapautua ilon ja rakkauden maailmaan.

Rahikainen käsittää pelot hyvin laajasti; lähes kaikki negatiiviset ja monet myönteisiksikin mielletyt asiat ovat määrätynlaista pelkoa. Hän sanoo muun muassa, että "pelko on unelma" ja unelma on toive jostain paremmasta joka ei koskaan tule. Tai että pelkäämme niitä, jotka ovat lähellämme, koska he voivat haavoittaa meitä eniten. – Kirja on täynnään tällaisia miettimään panevia ajatuksia, mutta pohdinta ei aina tavoita tekijän tarkoitusta.

Kirja on syntynyt hyvin lyhyessä ajassa, ja varmaan siitä syystä teksti on purkauksenomaista vyörytystä, josta näkyy kirjoittajan turhautuminen, että eivätkö hittovieköön nuo pelkurit tajua mitään! Siitä johtuvat sen miinuspuolet muuten hyvää tarkoittavassa päämäärässä. Kirjoittaja suoltaa roppakaupalla sanoja ja asian ydin tuntuu hukkuvan näppäriin lausekäänteisiin; on vaara että lukija väsähtää kun juttu ei oikein etene vaikka sitä sivu sivun jälkeen odottaa.

Tällaisissa saarnamaisissa vuodatuksissa kirjoittajat usein yleistävät ja liioittelevat, esimerkiksi Rahikainen: "Me olemme kaikki koko ajan varuillamme…", "Me olemme päissämme mieleemme jumittuneista ja syvälle alitajuntaan työnnetyistä pelkotiloista…", "Pelossasi sinä kuvittelet katoavasi silloin kun pelko päättyy", "Yksilöllisyys perustuu puutteeseen, haluun näyttää ja näyttäytyä erillisenä ja parempana kuin nuo muut yksinäiset raukat ja mitättömyydet…" – En voi allekirjoittaa kaikkia tekijän väitteitä. "Toivoon perustuvan maailmankuvan mukaan meidän pitäisi kaikkien ensin vaurastua voidaksemme tavoittaa yksilöllisten unelmiemme taivaan." – Eivät kaikki ajattele noin. Puhe menettää uskottavuuttaan tuollaisista heitoista.

Tekstin reilu tiivistäminen ja jäsentely olisivat tehneet hyvää tälle muuten aiheeltaan aivan mainiolle teokselle. Rahikaisella on aina ollut hienoja oivalluksia ja näkökulmia, niitä on tässäkin. Pelon juuria kitkiessään hän kaivautuu aina kehomme atomeihin saakka. Hän näkee että niillä on sekä pelokas että peloton muoto, ja päästäksemme kokemaan kaikkeuden todellisen ykseyden meidän on purettava pelkomme ja kauhumme, ja vasta siten saamme purettua yksilöllisen atomistisen muotomme. – Miettikääpä tuota! Tai että pelko elää vastakohdista, hyvästä ja pahasta, kauniista ja rumasta, totuudesta ja valheesta jne…

Pikkuhiljaa kirjoittajan pyrkimys viedä lukijansa pelon tuolle puolen alkaa tarkentua, mutta aikalailla varovaisesti ja tarjoamatta oikeastaan mitään uutta: "Astu ulos ajan hallitsemasta pelon pyörästä, astu ikuisuuteen (- - -) astu vapauteen, joka on sinun todellinen luontosi…" Kirjan loppupuolen satu Äiti-jäämantereen pirstoutumisesta ja siitä irtautuvan Pikku-jääolennon sulamisen pelosta kaikkine sivujuonteineen on uudenlainen vertauskuva ihmissielun erillisyydestä, taisteluista ja peloista.

Valitettavasti tästä hyvään pyrkivästä teoksesta jäi aikalailla sekava olo, varmaankin juuri tekstin sinne-tänne poukkoilun takia. Kirjallinen esitys ei saa olla suullisen esityksen kirjoitettu versio, saati mielestä pursuavien ajatusten purkupaikka. Ei taloakaan rakenneta vain heittämällä lautoja kasaan.
 

Heikki Juutilainen

 

KIRJAN ESITTELY:

Vierailin kiinan Wuhanissa juuri ennen kuin koronavirus alkoi levitä. Se antoi minulle hyvän syyn kohdata omat pelkoni. Kävin pelkoa päin ja kirjoitin kaiken kantamani pelon auki ja näkyväksi.

Kohdattu pelko kukkii viisautena ja sen takaa nousee rauha, rakkaus ja ilo. Sinun tehtäväsi on kohdata omat pelkosi. Elämä itse pitää huolen lopusta.

Klaus Rahikainen

 

Aloitussivulle