Ultran kirja-arvioionti

 

Mietiskely – Tie henkisyyteen ja itsensä tuntemiseen
Heidi Kassara

215 s.
Kustantaja Kustannus HD, 2018

 

Heidi Kassara on tarkoittanut kirjansa erityisesti mietiskelyn vasta-alkajille, mutta hän toivoo kirjan olevan hyödyksi ja iloksi myös sekä kokeneemmille mietiskelijöille että aihetta opettaville. Kirjailija itse aloitti aiheeseen tutustumisen yli 40 vuotta sitten, ja on sittemmin jopa opettanutkin mietiskelyä. Heidi Kassara ajattelee, että mietiskely ja itsensä tunteminen ovat avainasemassa tietoisen henkisen kasvun ja kehityksen tiellä. Toisaalta mietiskely avaa näkymiä syvemmälle omaan itseen niin kehollisena, tuntevana, älyllisenä, mielellisenä, henkisenä kuin sielullisenakin olentona. Ja toisinpäin ajatellen, oman itsensä syvempi tunteminen luo laajemman näkökulman mietiskelyyn.

Mietiskelystä ja sen toteuttamisesta, samoin kuin aiheen ymmärtämisestä, on olemassa monia erilaisia näkemyksiä. Minunkin näkemykseni eroaa joissain kohdin hiukan tässä kirjassa kerrotusta. Se ei kuitenkaan ole mikään ihme, onhan meistä jokainen taustaltaan, elämänkokemuksiltaan ja uskomuksiltaan erilainen. Tämä kirja kertoo Heidi Kassaran omasta tiestä alkaen lapsuuden opeista, etsikkoajasta ja heräämisestä, aina tähän päivään saakka, sekä siitä miten hän itse ymmärtää mietiskelyn. Kirjassa kuvataan myös mietiskelyn prosessi ja vaiheet erittäin yksityiskohtaisesti. Lisäksi nostetaan esiin muutamia mietiskelyyn soveltuvia aiheita, kuten värit, energiakeskukset eli chakrat ja vakaumus.

Kirja myös haastaa lukijaansa lähtemään etsimään totuuksia sekä kyseenalaistamaan omat ja auktoriteettien uskomukset. Mitään ei tulisi uskoa sokeasti vain siksi, että joku muu niin sanoo. Tästä olen täydellisesti samaa mieltä Heidi Kassaran kanssa.

Jokaisella on oma tiensä kuljettavanaan. Naapurin tie saattaa päältäpäin katsoen näyttää ruusuisemmalta kuin omamme, mutta useinkaan emme tiedä emmekä näe koko totuutta. Kärsivällisyys, sitkeys ja oman sisimpänsä kuunteleminen ovat parhaita apuja oman tien löytämisessä. Mikään kokemus ei myöskään ole turha. Useimmiten itselle sopivin tie löytyy vasta sen myötä, kun ihminen sallii itsensä tutustua erilaisiin vaihtoehtoihin. Tärkeämpää on katsoa mitä jonkin kokemuksen, työn tai vaikkapa harrastuksen avulla voi saavuttaa/on jo saavuttanut, kuin miettiä mikä sen nimi on. Opettajakin löytyy tarvittaessa, kun oppilas on valmis aloittamaan oman henkisen tiensä kulkemisen.

Kun ajattelen edellä kerrottua ja muistelen omaa tähänastista elämäntaipalettani, ei mikään oppi todellakaan ole ollut turhaa. Kaikkea olen tarvinnut jossain yhteydessä. Tarvitsemiseen vain on saattanut kulua joskus vuosiakin. Omaan matkaani on mahtunut monta ammattia, monta työpaikkaa, monta maata ja lukemattomia ihmisiä. Vasta taaksepäin katsoen pystyn näkemään, mikä laajempi tarkoitus tai opetus kullakin tapahtumalla on ollut elämässäni. Ja tuskinpa vielä 10 vuotta sitten olisin ollut henkisesti riittävän laajakatseinen pystyäkseni näkemään saman kuin tänä päivänä.

On tärkeää ymmärtää – ja myös hyväksyä, että vuoren huipulle voi olla monta tietä. Toiset niistä ovat leveitä, suoria, loivia ja mukavia astella. Toiset taas voivat olla hyvinkin mutkittelevia, kapeita tai jyrkkiä, jotkut jopa kivikkoisia ja ohdakkeisia. Henkisellä elämänpolulla on useimmiten monta mutkaa ja siihen mahtuu lukemattomia yllätyksiä. Mutta näköala vuoren huipulta on kaiken vaivan arvoinen. (Mieleeni välähti juuri muisto siitä, miltä tuntui katsella alas Sveitsin Jungfraujochin huipulta - se oli mieleenpainuva kokemus.)

Tärkeintä on yrittää olla uskollinen omalle sisimmälleen – jos jokin resonoi kanssasi, se tuntuu hyvältä ja oikealta tehden sinut autuaan onnelliseksi. Jos taas järki saa liiaksi olla ohjaksissa, saatat tulla valinneeksi tien, joka ensisilmäyksellä saattaa näyttää oikealta muttei saa sydäntäsi laulamaan. Ole siis tarvittaessa valmis muuttamaan toimintatapaasi tai laske irti siitä, mikä ei ole harmoniassa oman sisimpäsi kanssa, se ei ole oikea vaihtoehto sinulle. Joskus rohkea askel tuntemattomaan tuo parhaan ratkaisun. Minä tein sen monet kerrat ennen kuin löysin oman tieni. Onhan se joskus pelottanutkin, mutta aina se on ollut askel eteenpäin silloin, kun sydän on ollut valinnan takana.

Jäin pohtimaan kirjan kohtia, joissa puhutaan mietiskelyn turvallisuudesta sekä sen soveltuvuudesta tai pikemminkin soveltumattomuudesta mielenterveysongelmaisille.

Henkinen suojautuminen ja maadoittuminen ovat äärettömän tärkeitä asioita. Itse en osannut henkisen polkuni alkutaipaleella aina suojata/sulkea auraani riittävästi mietiskelyn päätyttyä. Kukaan ei ollut sitä silloin vielä opettanut. Niinpä joskus saattoi käydä niin, että näin painajaisia mukavaa mietiskelyä seuranneena yönä.

Ymmärrän täysin myös sen, että syvällinen mietiskely ei sovi sellaisille henkilöille, joiden todellisuudentaju on hämärtynyt tai vääristynyt. Psykiatrisena sairaanhoitajana sekä mielenterveyshoitajana en kuitenkaan allekirjoita yhtä jyrkkää yleistä näkökulmaa – että mielenterveysongelmaiset henkilöt eivät saisi harjoittaa mietiskelyä. Olen tehnyt vuosia työtä koko aikuispsykiatrian kirjon parissa, aina pakkohoitopäätöksellä hoidettuihin potilaisiin saakka. Olen myös perehtynyt konkreettiseen värien käyttöön terveyden edistäjinä. Koska mielenterveyden ongelmien tasossa voi olla suuria eroja yksilöiden kesken, samoin kuin ongelmista kärsivien taustoissa, näen tämänkin asian suhteessa yksilön tilanteeseen. Mielestäni osa mielenterveysongelmaisista voi saada suurtakin apua mietiskelystä. Näin on etenkin silloin, kun mietiskely on ohjattua ja sen aiheet ovat huolella valittuja. Toki syvällinen mietiskely vaatii myös rohkeutta katsoa silmästä silmään omaa tilannettaan. Kaikki ns. ”terveetkään” eivät siihen pysty, eivätkä kaikki ihmiset aina edes jaksa tai halua. Mutta ajattelin kirjaa lukiessani, että erityisesti ohjattu värimietiskely voisi toimia erinomaisesti tietyllä osalla mielenterveysongelmaisia.

Kokonaisuudessaan kirjassa kerrotaan ihan mielenkiintoisista asioista. Joitain kirjan osioita  tosin olisi voinut tiivistää, jotta olisi vältytty mielestäni turhalta toistolta. Itseäni kiinnosti eniten kirjailijan oman tien tarina, suojautumiskeinot sekä värit ja chakrat mietiskelyn aiheina.
 

Kirsi Lohtaja

 

---

KUSTANTAJAN ESITTELY:

Heidi Kassaran Mietiskely — Tie henkisyyteen ja itsensä tuntemiseen avaa ymmärrystä siitä, mitä mietiskely on ja miten mietiskellä turvallisesti. Erityisesti aloittelijoita varten esitellään mietiskely vaihe vaiheelta. 

Samalla kun opettelee mietiskelyä, niin opettelee tuntemaan itsensä oman kehon, tunteiden, ajatusten ja tekojen kautta. Jokainen voi etsiä juuri itseään kiinnostavia aiheita. Kirjassa otetaan esimerkkiaiheiksi värit, energiakeskukset ja vakaumus. 

Olen aloittanut mietiskelyn yli 40 vuotta sitten, opettanut sitä ja kirjoittanut siitä artikkeleita. Vaikka mietiskelystä on jo tietoa, niin aloittelijan on vaikea ymmärtää, miten mietiskellä. Tajusin hyvin pian itseni tuntemisen tärkeäksi. Kun ymmärsin yhdistää nämä kaksi asiaa, mietiskelyn ja itseni tuntemisen, koin ahaa elämyksen, jonka haluan jakaa nyt kirjan muodossa muillekin. Antoisia mietiskelyhetkiä!