Ultran kirja-arviointi
Luomiskoodi
Jukka Nieminen
Thelema-kustannus 2009
131 s.

"Jukkis" alias Jukka Nieminen on – kuten itse toteaa -
’päräyttänyt kirjan’. Luomiskoodin. Varsin tiiviissä muinaiseen kabbalaan
perustuvassa paketissa hän lukijaystävälliseen ja jutustelevaan tapaansa
sukeltaa syvälle antiikin mysteeriokieliin ja niiden avaimiin. Etenkin
Raamatun luomiskertomuksen salaisuuksiin. Näitä salaisuuksia avaavat
erilaiset koodit, kuten mm. numero-kirjaimiin perustuva gematria,
kirjainten paikanvaihtoja käyttävä athbas ja tasavälein koodaava ELS.
Kirjailija varoittaa kuitenkin lukijaa - eikä syyttä - sotkemasta näitä
kryptausmetodeja mihin tahansa mielivaltaiseen numerologiaan tai
raamattukoodiin. Aidot varmat kryptat kun ovat useimmiten tiiviissä
paketissa ja liittyvät pintakertomusten konteksteihin. Kuten
luomis-koodaukset juuri Luomiskirjaan.
Niemisen hätkähdyttävän kirjan yksi keskeinen teema
on Edenissä kasvava Elämän puu, jonka kabbalistisen mallin hän varsin
pitävästi näyttää koodatun Genesikseen. Elämänpuu näyttäytyy
monitasoisena vertauskuvana, jonka kirjain-numerojen informaatio kantaa
aivan oikeita tietoja mikro- ja makrokosmoksemme rakenteista: Lausumaton
Nimi on todella muodostanut kaiken ’painon mitan ja luvun mukaan’. Elämän
puun symmetria ja rungon numeroarvot sivuavat uskomattomalla tarkkuudella
nykytieteemme maailmankäsitystä. Siitä löytyvät niin perecessiovuoden
kuukausi 2160 kuin Platonin fuusioluku 1776 tai Venuksen 12 vuotta eli
2701 päivää. Ja vielä ihmisen kromosomiluku 46.
Erityisen mielenkiintoisesti Jukkis käsittelee
sähkömagneettisen säteilymme näkyvän osan valon aalto-hiukkas dualismia ja
miten aaltofunktion romahtaminen superpositiosta näkyväksi fotoniksi
edellyttää eräänlaista Ylintä tarkkailijaa, jota Elämän puussa edustaa
näkyvän valon lähteen Ketherin yläpuolella kaiken emanaation lähteenä Ajin
Suph. Lausumaton. (Elohim näki, että kaikki oli sangen hyvää!)
Luomiskoodi johdattaa lukijan Luomisen hetkeen,
suureen Leimaukseen, mikä on tapahtunut rabbi Accon (1300-luku!) laskelmin
jo 15,3 miljardia vuotta sitten. Nieminen antaa hyvin kuvin varustettuja
esimerkkejä myös ns. Els-koodista, johon Tooran monet tiedot on punottu.
Voin kuvitella, että kirjassa annettujen analogioiden
sattumanvaraisuudelle p - arvoja laskevalla epäilijälle tulisi viimeistään
siinä vaiheessa hiki, kun hän yrittäisi selittää sattumaksi esimerkiksi
Toran 6. kirjaimesta alkava els-koodin sanaa Tora. Etenkin – omasta
puolestani todeten - kun sanaväli 50 on jo sinällään viesti: luku 50
vastaa heprean sanaa NUN (kala) joka Egyptin mytologiassa vastaa juuri
yhtä luojajumalaa, ja pyhässä geometriassa ’kalanrakkoa eli
vesica-piscistä, jota antiikissa kutsuttiin kaikkien muotojen kohduksi.
Mitä tarkinta luomis-kontekstia siis.
Koodia kantavat neljä sanaa bereshit, tehom, jira ja
elohim voidaan edelleen lukea lauseeksi: ”Alussa aallot
tunnistivat liikkuvat voimat! Kun Genesis 1: 4 liittyy juuri valon
luomiseen, voidaan heti kysyä, että mitäs se tiede sanookaan valosta:
Aalto-hiukkasdualismin vuoksi valolla on sekä hiukkasten että
aaltojen ominaisuudet ja valo etenee valokvantteina eli
fotoneina.
Jukkis ja kabbalistit ovat selvästi oikeilla jäljillä, sillä fotoni
hiukkasena edustaa tuota jumalallista energiaa eli voimaa, josta heprean
el-ohim johtuu:

Raamatun alku. Els koodi tarkoittaa
tasavälisalakirjoitusta. Yllä Tora-sanan väli on 50 kirjainta ja koodi
alkaa bereshit-sanan kirjaimesta Tav eli T. Koodia kannattavat siis sanat
bereshit, tehom, jira ja elohim
Luomiskoodi hyödyntää luonnollisesti paljon
juutalaista traditiota ja myös rabbien ja Aryeh Kaplanin kommentaarioita
ja erityisesti jo Abrahamin kirjoittamaksi väitettyä Luomisen kirjaan eli
Zefer Jezirahia. Jukkis näyttää että Raamatun kirjain-numerokoodit
taltioivat varsin pitävää tietoa esim. aurinkokuntamme mittasuhteista ja
osoittavat, että juutalaisilla todella oli tietoa, jota virallisen
historiankirjoituksen mukaan heillä ei olisi pitänyt olla. Hän väittää ja
varsin hyvin perustellen, että kabbalassa itse asiassa on paitsi monien
uskontojen alku myös nykyisen tieteemme perusta. Asiallisesti esitetään
siis väittämä, että Raamattu on todellisuudessa aikansa mysteeriokoulujen
oppineitten kirjoittama. Veremme hemoglobiinin rauta (hepreaksi berzel)
ei siis ole sattumalta koodattu heprean käsitteeseen siemen zer, joka
merkitsee myös salaisuutta, sillä siemenistä kasvavat happea tuottavat
yhteyttävät kasvit. Genesis-koodi tuntee asian.
Elämänpuu näyttää viittaavan tietä jopa
kvanttifyysiseen maailmaan; elämän puun sefiroiden luku 10 ja alimman
sefiran Malkuth’n (valtakunta) arvo 496 esim. esiintyvät myös
kanttifyysisen ns. jousiteorian mallissa.
Mistä tämä huikea tieto on peräisin, jää arvoitukseksi.
Luomiskoodi,
kuten tekijän aikaisemmatkin kirjat, haastaa lukijansa aidosti pohtimaan
ja kenties myös kyseenalaistamaan ihmisen muinaisuutta ja eritoten
uskontoja koskeneita monia ns. virallisia totuuksia. Sillä lopulta ne
voivat olla nekin vain historiaa ja sen tekstejä perin pinnallisesti ja
turvallisesti tulkitsevia enemmän tai vähemmän spekulatiivisia
käsityksiä. Kirja synnyttänee – eikä syyttä - myös monenlaista
parranpärinää niin Uuden ajan ihmisten kuin skeptikkojen keskuudessa
sikäli kun viimeksi mainitut vaivautuvat sen hätkähdyttäviin’ sisältöihin
oikeasti tutustumaan.
Luomiskoodi on lajissaan ainutlaatuinen ei vaan
Suomessa vaan kaikkialla, missä kabbalaan ja etenkin Raamatun kryptauksiin
tunnetaan aitoa mielenkiintoa. Ainutlaatuiseksi kirjan tekee sen
itsenäinen sisältö hyvin perusteltuine väitteineen ja liitteinä olevat
Zefer Jezirahin käännös ja Raamatun 1. luomiskertomuksen
kirjain-numerollinen (gematrinen) lineaarikäännös, jota aiemmin ei liene
ollut saatavilla.
Kirjan ilmiasuun olisi ehkä voinut panostaa hieman enemmän. Nyt tekijän
hyvät havainnot, terävät oivallukset ja vaativat väittämät eivät ole aivan
arvoisissaan raameissa. Mutta tokihan sisältö on kuorta tärkeämpi eikä
kirjan hinta muodostu lukuelämyksen esteeksi.
Niemistä on syytä onnitella paljon pikkutarkkaa ja huolellista työtä
vaatineen työnsä ja johtopäätöstensä hyvin kirjoitetusta julkaisemisesta.
Seppo Heinola
|