Ilosanoma
Chico Xavier
207 s.
Kustantaja Casan ystävät, 2015
Suomentanut Pekka Kaarakainen
Humberto de Campos -hengen sanelemana
Kun
sain Ilosanoman käteeni ja selailtuani sitä varmistui jälleen kerran
se totuus, että kaikella on tarkoituksensa. Piiri pieni on pyörinyt
saamissani arvostelukirjoissa, ja ymmärsin, että saavuttaakseni sen
mitä olen koko elämäni janonnut, minun oli hankittava myös Allan
Kardecin kaikki kirjat, koska niiden tärkeys tuotiin selkeästi esiin
eri kirjojen, mutta erityisesti Ilosanoman lopussa. Vähä vähältä olen
saanut oivaltaa omalta osaltani asioita, joihin viimeinkin sain
vastauksia.
Monikohan on lukenut vain esim. Matteuksen
evankeliumista - tai niistä muista evankeliumeista - ymmärtämättä
kenties, että evankeliumi merkitsee Ilosanomaa? Mitä kaikkea teologia
sisältääkään, meiltä salattua – onko tarkoitus ollut se, että on hyvä,
kun ei kaikkea tiedetä? On tietenkin huomioitava ihmisen asteittainen
kehitys, ja käsittääkseni nyt olemme hetkissä, jolloin meille voi
uskoa tietoja.
Uskallamme myös ajatella erilaisia kysymyksiä ja
toivoa niihin vastausta. Se, joka kolkuttaa, sille avataan ovi myös
tietoon ja uudistumiseen. Onhan meille vihjattu, miten saamme
erilaisia kykyjä, ja Jeesus puhuu myös mystisesti taivaista, ei vain
taivaasta. Hän puhuu hengen kehittymisestä ja opiskelusta,
jälleensyntymästä. hän puhuu rakkaudesta ja rakastamisen vaikeudesta,
anteeksiannosta.
Rukous pitää Jumalan lähellä, tuolloin olemme
aina lähellä Herraa. Hän puhuu, miten on tärkeätä käydä rauhallisin
mielin eri kristikuntien kirkoissa ja tilaisuuksista, mutta usko ja
rakkaus antavat maailmalle suunnan. Mikä tahansa rakennus, joka on
luotu Jumalaa kunnioittaen tuo varmaan esiin katselijan ja kokijan
pienuuden tunteen ja jonkin koskettamattoman, valtaisan tunteen:
Jumala on kaikkialla. Emme varsinaisesti tarvitse kirkkoja, sydämemme
on eräs kirkko, luonto toinen ja tekomme vaikka kolmas. pääasia on,
että meitä auttaa sääntö: minkä haluat tehtävän itsellesi, tee se
muille.
Onko kellekään tullut mieleen, että nyt
pakolaistulvan aikana voisimme kuvitella, että Jumalan luo, oli mitä
uskontoa tahansa, on taivaaseen tai taivaisiin jatkuva jono. Kelle
sanotaan: et mahdu sisään. kuitenkin kaikille on tilaa, ja kaikki
pääsevät Jumalan armon piiriin lyötyään ensin päätään seinään ja
opiskeltuaan monta elämää kehittyäkseen.
Kun Jeesus saarnasi, myös roomalaissotilaat
tulivat kuuntelemaan. Petoksia ja pettämisiä tapahtuu kaikkialla,
mikään kansa ei ole puhdas siinä mielessä. Ivan sijasta voisimme olla
hiljaa ja koettaa opetella muuttamaan asenteita. Tietämättömyyden
pelko on pahin, aina. Rakastaminen ei ole helppoa, mutta tavatessani
tähtisilmäisiä pakolaislapsia Koskikeskuksen rannassa ja nähdessäni
heidän iloiset hymynsä, puhtaat vaatteensa ja riemun, kun he
osoittelivat Laukonsillan ja Pyhäjärven kauneutta nähtyään kurjia
asemia ja tykitettyjä kaupunkeja… vain ilo kumpusi heistä.
Francisco Candido Xavierin meediokyvyn
välityksellä teos sisältää syvällisiä ja eläviä kuvauksia Jeesuksen
matkasta tässä elämässä ensimmäisten seuraajiensa, apostolien kanssa.
Kun ensimmäisen kerran avasin Raamatun ja luin lapsena sen usein tylyn
lyhyitä lauseita, janosin tietoa ja elävyyttä. Paljon asioita oli
kerrottava ja paljosta vaiettiin, lapset saivat usein sormilleen
karttakepistä esitettyään teräviä ja ihmetteleviä kysymyksiä, joihin
harvalla pyhäkoulunopettajallakaan oli uskallusta etsiä vastauksia.
Lisäksi koin lapsuudessa Jumalan pelottavana ja
syyllisyys painoi asioista, joita ei ymmärtänyt. Asiaa pelottavasta
Jumalasta ei myöskään auttanut aikanaan kiiluvasilmäinen ja
kiihkomielinen uskonnonopettaja, joka nautti erityisesti esittäessään
mielensä luomia uhkauskuvia, mitä kaikkea helvetissä voi esiintyä.
Missä se rakkaus oli.
Monella taholla julistettiin jopa kiveen
hakattuna, että peljätkää Jumalaa. Ja nyt elämme maailmassa, missä
pelätään, rakastetaan ja paetaan. Ihmiset pakenevat eri suuntiin kuten
aikoinaan apostolitkin, jotteivät ihan heti joutuisi roomalaisten
kynsiin Jeesuksen joutuessa ristille. Mutta – kaikella on
tarkoituksensa. Jeesus painotti tekojen tärkeyttä, ei vain sanojen.
Meidän ajatuksemme luetaan, meitä ohjataan. Maailma on valintojen
maailma.
Jeesus eli lukiessani Ilosanomaa, hänen hahmonsa
oli kaikkialla, joka lauseessa, eikä kirjan teksti tarjoillut kuivaa
sanomaa, vaan se pystyi taikomaan Jeesuksen tarinan, opetukset,
apostolien saapumisen ja valinnat. Kirja paljasti myös apostolien
ihmisyyden, alimmatkin ajatukset, jotka olivat pureutuneet heihin
kansojen uskomusten ja tapojen seurauksena.
Tuntui, että Jeesus seurasi minua nyt kaikkialle.
Hän oli vieressäni tehdessäni ruokaa, ja katseli minua lempein silmin
istuessani kiikkustuolissa, kun pohdin kirjan tilanteita, missä Jeesus
joutui pettymään apostoliensakin käsityskykyyn. Miten Pietari kielsi
Jeesuksen kolmasti, epäröivän Tuomaan jankuttelut Jeesuksen
ratkaisuista. Erityisesti naisiin suhtautuminen tuntui olevan vaikeaa
apostoleille, mutta vasta nyt Jeesuksen ohjatessa apostoleiden
ajatuksia naisten halveksimisesta naisten ylistykseen, sain minäkin
rauhan – miten säälimätön voikaan ihminen olla. Miehet saivat sapiskaa
ja nyt en tiedä tästä ajasta, mitä sanoa elämän ”vapauksista”
nykymenon suhteen.
Sain keskittyä kirjassa tilanteisiin, joissa
Jeesus päivittäin eli – ensin lapsuus, sitten ystävänä,
matkakumppanina, Herrana ja sielun kasvattajana. Nyt lukija saa
kaipaamaansa tietoa ennen vain pintapuolisista raapaisuista. Veikkaan,
että lukija saa katsella erikoisen elävää kuvausta, missä todella
tuntee auringonlaskut, tähtitaivaan, veden pinnalla kävelyn ja tuulen
suhinan puissa, yksinäisyyden ja uteliaisuuden epäilyksineen.
Jeesuksen äidin Marian kohtalosta kerrotaan
tarkoin, ja siinäkin tuli esille pakolaisteema kuin tilauksesta, kun
Maria vanhoilla päivilläänkin poikansa kuoltua vastaanotti
vaatimattomaan kotiinsa ihmispaljouksia hoivatakseen ja ruokkiakseen
heitä, kunnes väsyi ja pääsi pois.
Nykyisin huolehditaan paljon masennuksesta ja
yksinäisyydestä, mutta edelleenkin ivapuhe soljuu ketterämmin.
Moittiminen on muodissa, lienevätkö muistoja moittijan omasta
lapsuudesta, mutta kiitos tekee ihmeitä. Aina voi rohkaista toista
ihmistä ja olla nauramatta. Olemme kuitenkin oppimassa tässä
maailmassa, ja ihmeitä tapahtuu koko ajan.
Olen erityisen kiinnostunut myös niistä kahdesta
Allan Kardecin kirjasta, joita mainostetaan tietojemme täydennykseksi.
Jeesus kertoi paljon ja antoi ymmärtää mielenkiintoisia asioita,
vaikka enimmäkseen puhuikin vertauskuvin. Nyt odotan malttamattomana
tilaamiani Kardecin kirjoja Evankeliumi Spiritismin mukaan sekä
Meedioiden kirjaa. Henkien kirja ja Taivas ja Helvetti minulla jo
onkin.
Saan siis vielä tutustua, miten Kardec tulkitsee
Jeesuksen elämänohjeita ja antaa niihin loogisen selityksen ja liittää
niihin kunkin aihepiirin mukaisia tuonpuoleisia kommunikointeja. Teos
soveltuu yleismaailmalliseksi moraaliseksi ohjeeksi elämän kaikkiin
tilanteisiin. Eräälle rakkaalle ystävälleni on puolestaan auennut
meediokyky, se ei ole tullut aivan yllätyksenä, mutta muille hän on
hiljaa asioista.
Nyt saamme monipuolista tietoa, ja minullekin on
tapahtunut niin kummallisia asioita lähiviikkoina, joille en ole
voinut antaa maallisia selityksiä. Mutta ihmeiden aika ei suinkaan ole
ohi, vaan vasta alkamassa. Tunnen suunnatonta nöyryyttä ja syvää iloa.
Kunpa huomaisimme näitä pieniä herätyksiä, ehtisimme kävellä aistit
tarkkoina, näemme ja koemme odottamattomia asioita.
Jumalan laki on ihmisen sydämessä!
Kaikki mitä Jeesus ja Jumalat meiltä odottavat,
on rakastaminen ja teot. Jokainen tarvitsee vahvistusta, ja näen
edessäni Jeesuksen, joka istui joskus hiljaisena mäellä katsoen kuun
valaisemia maisemia.
Tuula Pelttari
KUSTANTAJAN ESITTELY:
Tämä
Francisco Candido Xavierein meediokyvyn välityksellä kirjoitettu teos
sisältää syvällisiä kuvauksia Jeesuksen elämästä Hänen ensimmäisten
seuraajiensa kanssa. Ne kertovat niistä tilanteista, joissa tapaamme
Jeesuksen päivittäisessä kanssakäymisessä lapsena, ystävänä,
matkakumppanina, Herrana ja sielun kasvattajana. Se välittää
suomalaiselle lukijalle ennennäkemätöntä ja kiinnostavaa tietoa
monesta vain pintapuolisesti tunnetusta Raamatun henkilöstä. Loppujen
lopuksi tämä teos antaa elävän esimerkin siitä, mitä ihmeellistä
sielun voimavaroja Ilosanoma saakaan kukoistamaan ihmisten sydämiin
Jeesuksen kaikkiin yltävän rakkauden vaikutuksessa.
”Tämän kaiken rinnalla, kuinka pieniä me
olemmekaan!”
Chico Xavier
