Lähestulkoon
esoteerisen ähkyn kahdeksasta aikaisemmasta kirjasta saatuani, olin
mielessäni jo tehnyt valintani vuoden kirjasta. Mutta… Jo kirjan aloittava
”Lukijalle” tempaisee kuitenkin maton helposta päätöksestä altani ja
sukellan alkusanoista yli 4000 vuotta vanhaan vihkimysrituaaliin prinsessa
Merensankhin askeleita seuraten täydenkuun hetkellä. Ylipappi Ptahhotep
lausuu mystiset sanansa ”täydellisen tietoiseksi tulemisesta”
saatellessaan prinsessan ajattomaan yksinäisyyteen suljetun kiviarkun
sisällä. Kertomus on lainaus Elisabeth Haichin vihkimys kirjasta, mutta se
imaisee jatkamaan lukemista egyptiläisistä mysteerikouluista ja kaikkialla
olevasta näkymättömästä jumaluudesta.
Parhaimmillaan kirjassa sukelletaan 12 000
vuotta taaksepäin ihmiskunnan kvanttihyppyyn
viljelystaidon ilmaantumisen myötä. Itsekin
hermeettiseen filosofiaan jo lähes 30 vuotta
sitten hurahdettuani innostuin lisää
lukiessani, että ”hermeettisiin teksteihin on
koottuna yhtenäiseksi järjestelmäksi koko
gnostilainen ajatusmaailma.”
Pidätin hengitystäni
”Zarathustra” otsikon ohjatessa minut tutustumaan tähän salaperäiseen
625-550 eaa. eläneeseen vihittyyn mestariin, jonka tekstejä olen lainannut
Kulta-aikaa käsitteleviin luentoihini jo vuodesta 2011 alkaen. Kristinusko
vaikuttaa olevan melko tarkka kopio Zarathutralaisesta opista ja
jonkinlainen lamppu syttyy tämän teoksen ajankohtaisuudesta Jeesuksen
opetuksiksi kirjoitetuista teksteistä, jotka löytyvät salaperäisestä
Q-evankeliumista ja joiden perusteella voisi olettaa Jeesuksen saaneen
parannustaitonsa Therapeutai-lahkolta.
Q on tällä hetkellä koko
maapallolle levinnyt salaperäinen ”tiedottaja”, jonka kannattajakunta
kasvaa nopeasti myös Suomessa. Voisiko myös Q-lähteeksi kutsuttu
Q-evankeliumi olla syntymässä uudelleen pitkän hiljaisuuden jälkeen.
Vielä hämmentyneemmäksi tulin
Jeesuksen näkemyksestä, että jokainen ihminen on Jumalan poika sen
jälkeen, kun on omaksunut tiedon jumalallisesta alkuperästään. Jeesus
käytti tällaisista ihmisistä ilmaisua ”Valon Lapsi”. Sattumalta itselleni
tärkein kirjallinen astrologinen tulkintani on nimeltään ”Valon Lapsi”.
Jonkinlainen niitti omaan
näkymättömään yhteyteeni tämän kirjan kanssa vahvistuu Jeesuksen
ilmaisusta: ”Minuus (korkein minä) on maailman valo” Olenhan vetänyt viime
viikkoina useamman ohjatun valoverkkomeditaation.
Lopputulema Gnosiksesta monien
eri uskontojen osana tai alkulähteenä on ihanan lohdullinen ykseyden oppi,
joka ei sulje ketään ulkopuolelle Valon maailmasta. Gnosis ei ole
kahlitseva uskonto vaan etsijän matka kohti valaistumista ilman pelkoa
helvetistä, kadotuksesta tai tuomitsevasta Jumalasta.
Pentti
Juhani Tuominen (s. 27. lokakuuta 1942 Pertteli) on suomalainen
tietokirjailija, luennoitsija, mystikko ja gnostikko. Hän on
koulutukseltaan yhteiskuntatieteilijä ja suorittanut filosofian maisterin
tutkinnon Turun yliopistossa 1967.