Et ole yksin VII
Luule
Viilma
Alkuperäisteos
Ellujäämise õpetus VII, 2002
Haapsalu, 2008
Suomentanut Mare Muhonen
264 s.
Virolaislääkäri Luule Viilma jätti henkisen perintönsä
kirjoitusten muodossa. Nyt suomeksi ilmestynyt Et ole yksin
-sarjan seitsemäs osa käsittelee ennen muuta syyllisyydentunteita,
niiden syntyä ja niiden aiheuttamia seurannaisilmiöitä ja
sairauksia. Railakkaasti kirja lähtee liikkeelle muistuttamalla
kirkon luomasta harhaopista, että sukupuolielämä olisi syntiä jota
pitää peitellä. Viilman mukaan kaikkein painavin syyllisyydentunne
on uskonnollisesta pelosta syntynyt eli synti. Seksuaalisuuteen
liittyvät syyllisyydentunteet aiheutuvat varmasti muistakin kuin
uskonnollisista lähtökohdista, mutta tärkeintä on se, millä
tavalla yritämme niitä käsitellä ja vapautua niistä.
Viilma esittää lukuisia suorasukaisia
esimerkkejä miehen ja naisen välisten suhteiden ongelmista, niiden
seurauksista ja korjaamisesta. Useissa kohdin – kuten muissakin Viilman
kirjoissa – tulee mieleen, että tekijä vetää hieman yleistäviä
johtopäätöksiä, jotka eivät päde joka tilanteeseen. Muutoinkin Viilman
ajatuksia lukiessa huomaa, että ne ovat syntyneet takavuosien Viron
olosuhteissa, jotka eivät kaikilta osilta ole verrannollisia meidän
kulttuuriimme. Vai mitä ajattelette ohjeesta: ”Julmuutta ei ole rakkaudesta
annettu selkäsauna, vaan rakkaudeton, antamatta jäänyt selkäsauna”? Pätevä
ajatus sen sijaan on: ”Ihmiset ovat yhä suurempia mestareita elämänsä
sotkemisessa, niin että lääkäritkään eivät enää ymmärrä heidän
sairauksiaan.”
Viilman kaltainen lääkärintiedon,
selvänäköisyyden ja henkisen ymmärryksen yhdistelmä on niin
harvinaislaatuinen, että siitä kannattaa ottaa vaarin. Hänen kirjojaan
lukiessa huomaa, että lähes kaikki vaivat ovat pohjimmiltaan
psykosomaattisia, häpeän, vihan ja muiden turhien negatiivisten tunteiden
aiheuttamia, ja että suuret ongelmat ovat seurausta pienten ongelmien
kasautumisesta. Kirjoittaja esittää tuttuun tapaansa loputtomasti sekä
kokemukseen perustuvia että intuitiivisia diagnooseja, joita lukijat voivat
soveltaa omaan elämäänsä.
Hyvän kirjan rikkaan sisällön omaksuisi
paremmin jos teos olisi toimitettu kunnolla. Vuolaan tekstivirran
poukkoiluineen asiasta toiseen olisi voinut ryhmitellä selkeämmin ja
otsikoida yleisotsakkeita yksityiskohtaisemmin. Silloin kirjan lukeminen ei
tuntuisi niin kaaosmaiselta ja sen antiin olisi helpompi palata uudelleen.
Valtavan paljon syvää viisautta löytyy
Luule Viilman kirjoista. Niitä kannattaa lukea hitaasti ja ajatuksella niin
löytää helmiä helmien perästä.
Heikki Juutilainen
