Et ole yksin III
Luule
Viilma
Alkuperäisteos
Ellujäämise õpetus IV, 1999
Haapsalu, 2002
Suomentaneet Mare Muhonen ja Iti Verte
329 s.
| TIIVISTELMÄ
Kirjan alaotsikkona on "Stressien
kielen oppikirja". Vanha aihe jatkuu uusia, tarkempia yksityiskohtia
tarjoten. Kirja auttaa ymmärtämään että Ihminen isolla i:llä ei ole
saavuttamaton unelma.
Kirjan otsikoita ovat mm.:
Ennaltaehkäisevästä lääketieteestä, Kehomme – henkisen kehityksemme
peili, Voimasta ja voimattomuudesta, Terveys on puhtautta, Pelon
vangeista ja vartijoista. Kirja keskittyy yksityiskohtaisesti
käsittelemään ruokailua ja ruuansulatusta, haluamista ja tarpeita,
kieltämistä ja sallimista, joihin löytyy erinomaisia näkökulmia.
|
Luule Viilman itsensä mukaan tämä kirja on tarkoitettu
niille ihmisille, jotka yrittävät ymmärtää mikä heille on tarpeellista ja
mikä ei. Oppiessaan kommunikoimaan stressiensä kanssa ihminen oppii
tuntemaan itsensä yhä paremmin ja huomaa näin itsessään olevan Ihmisen.
Siis erittäin toivottavia asioita, ja tartuinkin
innolla kirjaan ja aloin lukea. Huomasin kuitenkin, että tätä kirjaa ei
voikaan noin vain lukea läpi, vaan että asioiden ymmärtäminen vaatii aikaa -
tai ainakin, kun yritin ymmärtää, mitä Luule on tarkoittanut, se vaati
todellakin paneutumista tekstiin ja sen sanomaan. (Olen itse lukenut tätä
ennen kaksi ensimmäistä Luulen kirjaa.)
Kaikki asiat eivät siltikään avautuneet - ainakaan
yhden lukemisen aikana. Joitakin paikkoja merkitsin muistiin, että voisin
palata niihin uudestaan paremmalla ajalla, jos ne vaikka olisivat niitä
asioita, joilla voisin lisätä omaa itsetuntemustani.
Aioin poimia esimerkkejä kirjan aiheista, mutta sitten
totesin, ettei sitä oikeastaan voi tehdä jättämättä jotakin oleellista pois.
Sillä kaikki liittyy kaikkeen, olemmehan kokonaisuus, josta ei voi erotella
henkistä ja fyysistä. Yli puolet kirjasta Luule Viilma on omistanut aiheelle
'Elämän sulattamisesta' eli miten henkiset ongelmamme heijastuvat
ruoansulatuskanavaan ja millaisia oireita ne siellä aiheuttavat.
Paikoin vaikeaselkoista tekstiä keventää - ja myös
selkiyttää – esimerkit elävästä elämästä sekä mustalla tai kursiivilla
painetut kohdat. Suosittelen kirjaa niille, jotka ovat lukeneet ja pitäneet
Luule Viilman edellisistä kirjoista. Viilmaan tutustumista tuskin kannattaa
aloittaa tästä kirjasta, sillä stressien vapauttaminen alkaa jo
ensimmäisestä kirjasta ja jatkuu edelleen kirja kirjalta kohti syvempää
itsetuntemusta. Tällä matkalla kannattaa edetä asiassa porras portaalta,
eikä harppoa liian pitkin askelin.
Merja Rönkkö
