Et ole yksin VIII
Luule
Viilma
Alkuperäisteos
Ellujäämise õpetus VIII, 2003
Haapsalu, 2009
Suomentanut Mare Muhonen
120 s.
| TIIVISTELMÄ
Luule Viilman viimeisen kirjan aiheita
ovat mm: anteeksianto, riippuvuus tunteista ja äidistä, riippuvuus
tahdosta ja isästä, häpeällinen temperamentti, sähköstä ja
hermostosairauksista, Jumalan suojelus.
Katkelmia Tuula Pelttarin Ultralle
tekemästä kirja-arvioinnista: "Luulen jäämistöstä on vielä löytynyt
hänen tekemiään muistiinpanoja, jotka on koottu kirjaksi. Tämä kirja
käsittelee stressien kemiaa ja fysiikkaa, jatkona edellisille kirjoille.
Luule kehottaa, ettei saisi uskoa sellaisenaan mitään, kieltää mitään
kokonaan, vaan on etsittävä totuutta ja epäiltävä. Kun on löytänyt
sielunrauhan, tunnistaa totuuden. - - -
Sisua lukeminen kysyy ja joskus herää
epätoivo siitä, milloin oppisi ottamaan asioita oikealla tavalla.
Kiukkukin omaa itseä kohtaan saattaa lukemisen myötä syntyä, mutta
maltti on valttia. Kun syventyy Luulen tekstiin on pakko myöntää, että
tämäkin on eräs kirjoista, jotka pitäisi ottaa koulujen, opistojen,
työpaikkojen ym. lukuohjelmiin. Ja että myös lääkärikunta lukisi, sillä
Luulen tekstissä on lääkärinä varteenotettavia helmiä muillekin
lääkäreille, potilaille ja yleensä tutkimusten edistäjille. - - - "
|
Luulen jäämistöstä on vielä löytynyt hänen
tekemiään muistiinpanoja, jotka on koottu kirjaksi. Kirja käsittelee
stressien kemiaa ja fysiikkaa, jatkona edellisille kirjoille. Luule
kehottaa, ettei saisi uskoa sellaisenaan mitään, kieltää mitään kokonaan,
vaan on etsittävä totuutta ja epäiltävä. Kun on löytänyt sielunrauhan,
tunnistaa totuuden. Aivan eri asia sitten on, miten me lukijat kestämme
niitä totuuksia, joita Luule pudottelee kirjassaan.
Sisua lukeminen kysyy ja joskus herää epätoivo siitä,
milloin oppisi ottamaan asioita oikealla tavalla. Kiukkukin omaa itseä
kohtaan saattaa lukemisen myötä syntyä, mutta maltti on valttia. Kun
syventyy Luulen tekstiin on pakko myöntää, että tämäkin on eräs kirjoista,
jotka pitäisi ottaa koulujen, opistojen, työpaikkojen ym. lukuohjelmiin.
Ja että myös lääkärikunta lukisi, sillä Luulen tekstissä on lääkärinä
varteenotettavia helmiä muillekin lääkäreille, potilaille ja yleensä
tutkimusten edistäjille. Monta ikävää tilannetta pystyttäisiin kenties
estämään. Erityisesti avioliittoon tai asuinkumppaniksi ryhtyminen kysyy
tämän kirjan tietoantia. Näin me usein toisillemme kuurot ja sokeat
pystyisimme edes muuttamaan ajatuskulkujamme ja sitä myötä sekä
maailmankuvaa että tulevaisuutta.
Kirjassa on kymmenen ravisuttavaa lukua
esimerkkeineen ja painotuksineen: Riippuvuus tunteista ja äidistä,
Riippuvuus tahdosta ja isästä, Häpeällinen temperamentti, Sähköstä ja
hermosairauksista, Sympaattisesta hermoilusta, Jumalan suojelemat,
Pikkuasian suuri merkitys, Ollako joku vai ollako jokin, Hevosen elämää ja
Hädästä ja avusta.
Ensimmäisenä lukija törmää äitiyden mystisointiin ja
sen monimutkaisiin salaisuuksiin. Luule kertoo ihmisen aivolisäkkeen
olevan riippuvainen elämänkokemuksesta, joka alkaa siitä hetkestä, jolloin
sukusolut yhtyvät ja syntyy Minä Itse. Mitä enemmän lapsi on edellisissä
elämissään jumaloinut äitiään, sitä helpommin kelkasta putoaa. Äidin
jumaloimisen aiheuttaa äidittömänä eletty elämä, orpona eletty elämä tai
jos äiti harkitsi aborttia, häntä painostettiin siihen, pelättiin
keskenmenoa ja äiti pelkäsi menettävänsä lapsen.
Molemminpuolinen pelko toistensa menettämisestä
saattaa tulevaisuudessa vaikuttaa lapsen lisääntymiskykyyn. Kun reseptiin
lisää sen, että moni äiti haluaa murehtimisillaan osoittaa olevansa
parempi äiti kuin onkaan, lapsen aivolisäke saattaa tässä menossa
vaurioitua ja aineenvaihdunta häiriintyä jo sikiövaiheessa. Lohduttaako
lukijaa Luulen väittämä, että täydellinen egoisti ei sairastu elimellisiin
sairauksiin, sen sijaan hermoston ja keskushermoston toimintahäiriöitä voi
odottaa? Voi olla että joku lukijoista toppaa lukemisensa jo tähän. Teksti
ottaa mittaa mielestä varsinkin kun lukee, että mitä suurempi on ihmisen
sielun kaipuu ylettyä henkilökohtaisesti parhaalle tasolle, niin sitä
suuremmassa vaarassa on jälleen syntymättömän lapsen laadullinen kasvu.
Hiuksia nostattavaa on lukea, miten vanhemmat voivat
ihan itse syyttää itseään lastensa autistisuudesta, ruokavaliosta – miten
lapsia olisi ruokittava! Rintamaidon puuttumisesta ja vähyydestä
synnytyksen jälkeen voi mennä myös itseensä. Avioliittoonsa pettyneen ja
katkeroituneen äidin maidon laatu on huono. Luule pudottelee vahvaa
tekstiä – onneksi. Turhaan ei ole vitsejä isien ja äitien suhtautumisesta
toisiinsa, yllätys kuitenkin on, miten moninaisiin vikoihin annetaan
mahdollisuus. Vihkiydyin lihavuuteen, laihuuteen, turvotuksiin,
diabetekseen, hormonitasapainoon, ihonväriin ja miellyttämishaluun.
Pisamista monella on mielikuvansa, ja pisamaista ihoa
pidetään pirteänä. Lukijalle voi tulla mieleen vaikka pisamainen Peppi
Pitkätossu tai Vihervaaran Anna punaisine tukkineen ja pisamineen.
Hermostosta lukeminen pistää miettimään, miten kaikki
vaikuttaa kaikkeen. Sähkötekniikka matkii hermostoa, ja kaiken kaikkiaan
tietoa janoava saa maljansa täytenä muutaman aiheellisen esimerkin myötä.
Viha on vaarallinen, se kuluttaa hermoradat. Ihmisajatuksen negatiivisuus
vahingoittaa hermoja - se näkyy uutisoinnissa ympäri maailmaa olevista
vihapesäkkeistä. Hermot kärsivät tapaturmista, jäätymisestä, kuumasta tai
palamisesta tai akuutista kemiallisesta myrkytyksestä. Liiallinen
positiivisuus puolestaan vahingoittaa hermoja kätketyllä
negatiivisuudella.
Mitä sitten seuraa, jos ihminen haluaa turvata
elämänsä ehdottomasti ja ikuisesti? Lukija saa tutustua ihmisen
mekanismeihin yllin kyllin. Mitä korkeampi on elintaso, sitä enemmän on
kuluttajia, jotka eivät tiedä pahasta mitään eivätkä haluakaan tietää. Jos
nämä kuulevat jotakin vähänkin pelottavaa, he katsovat oikeudekseen
reagoida välittömästi vaatimalla valtiolta, että se ryhtyisi toimiin.
Tässä yhteydessä pätee sikainfluenssa hyvin raameihin. Jotkut ovat
ostaneet apteekit tyhjiin. Jos valtio menee halpaan, se kasvattaa
ajattelukyvyttömiä yhteiskunnan jäseniä, joiden aivot sairastuvat heti,
kun pitäisi itsenäisesti ajatella. Millaisia lapsia syntyy tällaisille
vanhemmille, näistä Luule antaa oivia esimerkkejä.
Luule vierittää esiin, millainen on vahvan ihmisen
hermosto, millainen itsekkään. Tammet ja koivut tulevat näin
verrattaviksi. Saamme tutustua myös somaattisen ja vegetatiiviseen
hermostoon. Tässä tulee myös esiin sellainen asia kuin vain työtä varten
eläminen. Ei kannata olla työnarkomaani. Ihmisen on tietoisesti
normalisoitava työnsä ja leponsa. Toisen sukupuolen stressi vetää
puoleensa toisen sukupuolen saman stressin toista ääripäätä. Nyt
sukelletaan lapsen saamisen saloihin ja kuka sitä lasta oikein haluaa ja
miten sitten käy, jos toinen ei kunnioitakaan toista jne. Syy
lapsettomuuteenkin käy ilmi. Luulella on salaisuuksia, ja kirjan lukemalla
voi todella helpottaa elämäänsä.
Jumalan suojelemat on kiintoisa luku. 1555-1626
elänyt piispa Lancelot Andrewes on maininnut, että mitä lähempänä on
kirkko, sitä kauempana on Jumala. Uskonnon idea sinänsä on tarpeellinen,
mutta sen toteutus on dogmeihin juuttumisen ansiosta päinvastainen. Luule
käsittelee feodalismia ja kapitalismia sekä sosialismia. Uskonnoista ja
islamistakin Luule kertoo ja aivan asiaa. Kumpikaan, ei islam eikä
kristinusko, ei ymmärrä, että pelkoon ja ymmärtämättömyyteen perustuva
pakollinen rakkaus Jumalaa kohtaan on itse asiassa vihaamista. Vihaa
ihmisiä kohtaan.
Esimerkkejä valitettavasti on joka puolella maailmaa
ja ihan omassa lähipiirissäkin. Kun pintaa raaputtaa, leimahtaa viha.
Erittäin mielenkiintoinen oli se seikka, mitä tapahtui Neuvostoliiton
luhistumisen jälkeen Virossa. Monet liittyivät heti kirkkoon, paha asia
sen sijaan oli, että kirkko alkoi täyttää ihmisten haluamisia kysymättä,
tiesivätkö mitä halusivat. Kastamatta jäänyt ihminen ei ollut minkään
arvoinen. Edes henkiparantajat eivät ottaneet hoidettaviksi sellaisia,
joilta puuttui ristinmerkki! Eihän tästä niin kauan ole, eihän?
Luule tilittää, että ihmisen tärkein elinjärjestelmä
on hermosto, ja sikiöllä se alkaa kehittyä ensimmäisenä ja kehittyy jopa
ennen sydäntä, sillä elossa olemista tärkeämpää on olla ihminen. Olikin
antoisaa lukea kaikista ihmisen ajatuksista, jotka jälleen pitävät huolta
tuloksista. Eräs vitsin aihe on suosiossa: katsoa aamuisin omaa puolisoa.
Tässä tapauksessa miestä. Naiset kun eivät pidä siitä, ettei heillä ole
miestä, mutteivät liioin siitä, että mies on olemassa. Jos mies nukkuu, ei
ole hyvä asia, jos hereillä, sekään ei ole kiva juttu. Nainen ei anna
miehelle anteeksi jonkinlaista käytöstä, ja näin alkaa viha miesparkaa
kohtaan.
Tässä tilanteessa ei tarvitse ihmetellä, jos lapsesta
tulee vammainen. Raskaana olevan naisen pieninkin arvio mistä tahansa
elämän ilmiöstä tavoittaa lapsen. Jokainen ajatus äidistä itsestään tai
isästä jättää jälkensä lapseen. Ei varmaan ole lipunnoston paikka, että
heikko nainen murtaa vahvan miehen tai vahva nainen murtaa itsensä.
Totuuden ymmärrämme vasta, kun ymmärrämme tiedon
merkityksen. Kannattaa syventyä oppimiseen, hyvään ja tosi hyvään ihmiseen
puhumattakaan erityisen hyvästä ihmisestä. Mennäänkö nurkkaan häpeämään
aasinhattu päässä!
Lukija saa itse tutustua Parkinsonin taudin,
MS-taudin, kuurosokeiden, sokeiden tai kuurojen syntymiseen. Voimme itse
vaikuttaa, todellakin. Haluaisiko joku todistaa häiriötekijöiden
välttämiseksi elämässään, ettei tiedä mitään jostain asiasta ja ettei
hänen siksi tarvitse tehdäkään mitään, niin sitä varmemmin ne ovat totta
vaikka seuraavassa elämässä, jolloin sanat muuttuvat todeksi. Joko hän
syntyy sokeana kuuromykkänä tai löytää puolison samanlaisella
mielenlaadulla kuin itse on ja siittää lapsen, joka on synnynnäisesti
sokea ja kuuromykkä. Pelottavia asioita, myönnetään.
Ei tällaista haluaisi lukea, mutta tuskin muutoin
alkaisimme ajatella, koska ajattelu luo. Ja sana voi luoda ja sana voi
tappaa. Juoruja ei aina edes mielletä juoruiksi, mutta jos kerron jotain
eteenpäin, se on jo minun omaa puhettani. Vastaan siitä, mikä tulee minun
suustani. Mitä mahtaisi keltainen lehdistö ajatella näistä asioista?
Erilaisten oppimisasioiden jälkeen Luule perehdyttää
EKG:hen eli sydänkäyrään ja EEG:hen eli aivosähkökäyrään. Luule kurmuuttaa
kunnolla. Totuus on, ettei lääketiede pysty poistamaan stressiä näiden
otosten suhteen. Mutta ihminen vain laukkaa hevosen lailla, ja siksi Luule
kertookin sähäkästi, miten olisi paras toimia, jos olemme erehtyneet
hevosen selkään – yhtä armottomasti tuhoamme sydäntämme. Sydänhermojen
toimintahäiriö osoittaa, että ihmisen sielu on sairas. Sielun
puhdistaminen auttaa paranemaan, mutta tämä on helpommin sanottu kuin
tehty.
Sydänhermojen toimintahäiriö ilmenee rytmihäiriönä.
Rytmihäiriöt syntyvät, kun ihminen ei voi olla oma itsensä, kun hänen on
tehtävä sellaista, mitä häneltä halutaan, vaaditaan, odotetaan, toivotaan,
haaveillaan, kaivataan ja uskotaan. Kun ihminen rakastaa
tarkoitushakuisesti, kun hän koettaa täyttää muiden odotukset. Toinen ei
voi tehdä toista ihmistä onnelliseksi ja joka ei tyydy tähän
luonnonlakiin, kärsii rytmihäiriöistä vastakin, Luule täsmentää.
Miten olisi, voisiko työelämää ja ihmisen odotuksia
muuttaa? Luule luettelee, mitä kaikkea voi saada palkinnoksi, jos tahti ei
muutu. Sellaiset sanat kuin takykardiat, takyarytmi. Ekstrasystolia,
Laukkarytmi, fibrillaatio ja bradykardia osoittavat, mistä on kyse.
Maallisten haluamisten seuraukset näkyvät
sydänkammioissa, henkisten eli haaveiden eteisessä. Sydämelläkin on
korvat, tai korvien vastineet. Kuunteletko sydäntäsi? Kun Luule sitten
puhuu hädästä ja avusta, on taas uusien asenteiden aika. Varsinkin
selvitys sellaisesta auttamishalusta, jossa toinen ei ole pyytänyt apua,
on lukemisen arvoinen. Miten sitten syntyy lääkäreitä ja hoitajia,
tämänkin Luule selvittää ja on hyvinkin oikeassa siinä, että juuri nyt
ihmiset taistelevat tiedon tasolla.
Mediassa on ollut esillä parantajista tai
parantamisesta ollutta kiistaa, kansanparantajat vastaan lääketiede.
Kummatkin loukkaantuvat eivätkä anna anteeksi, että heidät on koetettu
saattaa huonoon valoon. Taistellaan erilaisista hoidoista ja
luonnonlääkkeistä. Luule väittää, ettei kumpikaan osapuoli ole valmis.
Niin se taitaa olla. Luule selvittää sellaisen kansanparantajan kohtaloa
ja sairauksia, joka rummuttaa omaa erinomaisuutta ja kuvittelee mahtinsa
olevan ääretön. Pelolla on tietenkin jekut mukanaan.
Lääketiede ei ole kansanparannusta, mutta
kansanparannus on myös lääketiedettä. Lääketiede hoitaa sairauksia, mutta
kansanparannus parantaa kaikkia elämäntilanteita, mm. sairauksia.
Mitättömyydentunne kuvaakin hyvin taistelustressiä. Sotatilanteita on joka
puolella elämässämme. Kaikessa on hyvä ja paha puolensa, ei ole
mahdollista tehdä vain pelkkää hyvää.
Kiitos Luulen, tiedämme hiukan enemmän ja ainakin
voimme pohdiskella. Huumori varmasti auttaisi tässäkin oppimisasiassa.
Koska malka nähdään helpommin toisissa kuin itsessä, tilanteita varmaan
syntyy. Moni löytää itsensä kirjan sivuilta, tahtoi tai ei. Nykyaika
vaatii myös tietynlaista kovuutta, ja Luule on oiva opettaja. Kipeät
saarnat muistetaan selvimmin.
Tämän kaiken päätteeksi sekoitan pakkaa lisää.
Vertailun vuoksi on hyvä tutustua Robert Schwartzin kirjaan Rohkeat
sielut. Luule tuo esiin myös karman ja jälleensyntymät, mutta Schwartz
käsittelee mahdollisia sopimuksia ennen sielun syntymää. Tällöin
kirjailija esittelee, mitä sairauksia sielut ovat valinneet oppiakseen
joistakin elämäntilanteista ja ketkä kaikki ovat näihin valintapäätöksiin
osallistuneet. Ehkä Rohkeat sielut tarjoaa jonkinasteista lohtua, eikä pää
ole niin avoimesti mestauspölkyllä kuin se Luulen kirjassa on.
Kaikki alkaa aina omasta itsestä.
Tuula Pelttari
