Ultran kirja-arvostelu
Erkki
Lehtiranta
Astrologia ja Henkinen Tie - Pyhiinvaellus tähtien valossa
- Mestari Hilarionin viisautta 2
Smiling Stars 2008
295 s.
4.painos

Syvällisemmästä astrologiasta suomeksi julkaistuna on huutava pula.
Pienellä kielialueella monet ikuisesti tuoreina säilyvät syvyysastrologian
klassikotkin odottavat kääntämistään. Kymmeniä vuosia astrologiaa
harrastaneenkin on siksi ilahduttavaa saada käsiinsä kiinnostava alan
kirja suomenkielisenä.
Lehtirannan kirjasta löytyy varmasti paljon tuttua, jos on lukenut
englanninkielistä psykologisen ja henkisen astrologian kirjallisuutta.
Toisaalta jotkin entisiin elämiin viittaavat tulkinnat ovat varsin
poikkeaviakin muusta kirjallisuudesta. Itseäni herätti pohtimaan ja
lähipiirin karttoja tutkimaan vaikkapa 11. huoneen nimeäminen entisten
vihollisten huoneeksi. Neptunuksen ja Pluton merkityksistä löytyy joitakin
uudenlaisia tulkintoja aiempaan kirjallisuuteen verrattuna. Myös Khironia
tulkitaan omintakeisesti ja ahaa-elämyksiä synnyttävästi.
Yhteen kirjaan
ei tietenkään voi mahduttaa kaikkea. Tämän yrittämisestä joskus moititaan ns.
keittokirja-astrologiaa. Kun kirjassa käydään läpi planeetat merkeissä,
huoneissa ja aspekteissa, jäävät monet tulkinnat väistämättä lyhyiksi ja ehkä
joskus pinnallisen tai yksipuolisenkin tuntuisiksi. Kirjan kokonaisuus ja
pohtimaan laittava uudenlainen näkökulma pitävät kuitenkin mielenkiinnon yllä
loppuun asti.
Astrologia ja
Henkinen Tie voi olla hyvä johdatus astrologian syvällisempään puoleen tai
vastaavasti muuhun henkiseen kirjallisuuteen. Sille, joka kiinnostuu enemmänkin
henkisen kasvun astrologiasta ja lukee englantia suosittelen tutustumista
vaikkapa seuraaviin kirjoihin: Alexander Ruperti: Cycles of Becoming, The
Planetary Patterns of Growth, Doris Hebel: Celestial Psychology, Dane Rudhyarin
tuotanto sekä kaikki Liz Greenen ja Howard Sasportasin uloimpia planeettoja
käsittelevät kirjat.
Kirjaan
tarttuessa mielen saattaa vallata hämmennys - mikä tai kuka on mestari Hilarion?
Kannattaisi
ehkä muutamalla sanalla selittää uudelle lukijalle, eihän lukijakuntaa kai
haluta rajata vain jo vihkiytyneisiin? Oma maailmankuva lienee tullut
kirjoittajalle niin tutuksi, ettei enää huomaa kuinka paljon ennakkotietoa
edellyttää ummikkolukijalta ja kuinka outoja käsitteitä käyttää itsestään
selvinä.
Maallisemmasta
maailmankuvasta kurkottavaa saattaa auttaa, jos aluksi kerrotaan, että mestari
Hilarion ei ole henkilö, vaan muiden tasojen olento, jonka viisautta monet
ihmiset ovat kokeneet vastaanottavansa. Kirjan alussa voisi kai myös selventää,
että kanavointi tarkoittaa intuitiivisesti, meditaatiossa, transsissa,
automaattikirjoituksella tai muilla vastaavilla menetelmillä yhteydessä olemista
mestari Hilarionin viisauteen.
Vasta
myöhemmin havaitsin, että kirjan kannessa lukee pienellä, että kyseessä on
toinen osa Mestari Hilarionin viisautta. Kun tartuin teossarjan viehättävään
ensimmäiseen osaan, Suomen luonnon valkoista magiaa -kukkaiskirjaan, löysin
loppusivuilta mainion selkiyttävän seitsemän sivun esittelyn mestari
Hilarionista.
Moni
astrologian harrastaja ei tule koskaan lukemaan sarjan ykkösosaa eikä ole
ennestään hyvin perehtynyt esoteeriseen maailmaan. Ehdotan, että seuraavassa
painoksessa myös kakkososaan sisällytetään mestari Hilarioinin esittely. Miksi
suotta jättää esteitä vilpittömästi kiinnostuneen lukijan tielle?
Alkuun
kirjassa hahmotellaan 30 sivun verran henkistä maailmankuvaa. Itseäni sytyttivät
ne kohdat, joissa Lehtiranta kuvaa henkisen polun valitsemista valloittavasti
vailla perinteistä raskautta.
"Suhteemme Jumalaan näkyy suhteessamme lähimmäisiimme! Muiden
auttaminen ja palveleminen siirtää huomion keskipisteen pois omasta navastamme."
"On tärkeää palvella ilolla, saada käyttöön ilon energia! Ilon avulla on
mahdollista voittaa vanhan kaavan mukainen kärsimyksen kautta kasvaminen, joka
kuuluu menneisyyden energioihin." "...Voimme tehdä elämästämme ikään kuin
kauniin pitkän laulun, jonka kantavana energiana on rakastava palveleminen ja
kertosäkeenä jumalallinen ilo. Henkinen Tie voi näin ollen olla myös ilon tie."
Kiitos Erkki
Lehtirannalle ajattelemisen aihetta antavasta kirjasta!
Ria Toivola
|